On viimeisen kirjoituksen aika, tarkoitan tämän reissun aikana. Vakavasti pohdikelen jo mitä haluaisin seuraavaksi nähdä ja kokea. Auto lähtee kohti bangkokin kansainvälistä lentokenttää 33 minuutin kuluttua ja toivottavasti 13h kuluttua näen lunta sekä koen noin 50 asteen lämpötila muutoksen...hui.

Viimeiset viikot Thaimaassa vierähtivät tutulla Koh Tao saarella. Jouluaattona rannalla juhliessa oli semmonen meininki,että voi yhdistää kolme suomen uuttavuotta niin päästään lähelle räjähteiden määrää ja hyvin epäturvallista ilmapiiriä...oli kyllä hulvattoman hauskaa. Uusi vuosi oli odotuksista huolimatta saarella hieman vaisumpi...olikohan pommirahat käytetty jo jouluna.

Mahtavimpia kokemuksia antoivat kuitenkin useat sukellusreissut. Innostuttiin käymään advanced sukellus kurssi ja into vei useille sukelluksille kurssin jälkeenkin. Jouluaattona saatiin luontoäidiltä mainio joululahja....ensimmäisen kerran päästiin sukeltamaan 30m saakka ja onni suosi meitä sukellus spotin valinnassa. Toisella sukelluksella saavutettiin n 20m syvyys ja siihen sitten jäätiin. Meidät ympäröi kirkas vesi ja kaunis vedenalainen maailma, keltaset ja hopeiset kalaparvet olivat kuin liikkuvia vuori,joiden läpi oli mahdoton nähdä sekä ympärillä pyöri jatkuvasti  n 3 metrisiä haita useita yksilöitä. Hait olivat sulavaliikkeisiä, mahtavia, eikä yhtään pelottavia otuksia. Joululahjaksi sain elämäni tähän asti parhaimman sukelluksen...kiitos joulupukki!

Viimeiset päivät olen viettänyt shoppaillen Bangkokissa....kivaa ja nyt on lähdettävä lentämään.

Nähdään pian!

 

 

Terveisiä Lombokilta, Thaimaa on vaihtunut jo 12 päivää sitten Indonesiaan. Alkuun oli ajatus neljä viikkoa kuluttaa Balin saarella ja pikkusilla Gili saarilla...väärin ajateltiin taas kerran. Bali oli hieman muuttunut siitä kun viimeksi kaksi vuotta sitten olin sielä, tai stten minä olen muuttunut. Ei oikein Markon kanssa sopeuduttu ruuhkaisille kaduille, joilla illalla tormää sammuneisiin turisteihin.

 Päätettiin suunnata ensin pikkuselle gili travangan saarelle, joka osottautui mukavaksi paikaksi, palvelut olivat ihmeellisesti asettuneet saaren yhdelle sivulle ja vietettiin kuumia ja kuumottavia hetkiä saaren autiolla puolella, jossa tunnelma oli kuin suoraan elokuvien hylätyistä lavasteista...pitkän ja kuuman 4h.n kävelyn jälkeen törmättiin valtavaan merirosvolaivaan, joka nousi uima altaasta....tutkimusmatkan jälkeen havaittiin laivan kuuluvan hotellille, mutta pitkän huhuilun lälkeen paikka oli edelleen tyhjä. Omatoimisia, kun ollaan käytiin katsomassa huoneet ja päätettiin heti huomenna muutta kyseiseen aavehotelliin. Tarinan loppu kuuluu niin, että henkiläkunta löytyi ja asetuttiin neljäksi mukavaksi päiväksi resorttiin, jossa marko, mina ja suomen kaverit, jukkis,eero ja lauri oltiin ainoat asiakkaat ja käytässä oli uima allas ja merirosvolaiva, lentopallokenttä, pingispöytä, ihana ranta turkoosine vesineen ja kiva henkilökunta...kyllä me viihdyttiin. Mielessä kyllä käväsi miksi...miksi resortti oli tyhjillään, onkohan siel tapahtunut jotain...

Gilillä aika kului snorklaillen ja pelaillen ja kun koko porukka on KOKENEITA open water divereita lähdettiin sukeltamaan. Kyseisenä päivänä virtaus oli melko kova ja ensinmäisen kerran sain kokea vedenalaiset virrat ja kakki voi nyt kuvitella elokuvan Nemoa etsimässä kohtauksen missä kilpparit liitelee virran mukana. Oli hirmu hauskaa liidella veden alla ja kyllähän minä myäs nain kyseisia isoja liiteleviä kilpikonnia. Minun osalta sukellus meni mainiosti ja oli kivaa...mutta Marko saa jatkaa tästä ja kertoa oman version seikkailusta...

Itsehän sain lisenssin vasta muutama viikko sitten, joten asiat oli muistissa ja ongelmia ei ollut (paitsi nopea ilmankulutus). Kuitenkin, me pojat kulutimme yhtä nopeasti ilmamme, toisin kuin tytöt jotka vielä jäivät sukeltamaan. Typpimyrkytyksien ennaltaehkäisemiseksi sukelluksen pintaannousuvaiheessa suoritetaan noin viidessä metrissä muutaman minuutin turvapysähdys. Minä ja eero nousimme pyydettyyn viiteen metriin, divemaster ja lauri olivat tulossa vähän alempana. Yhtäkkiä Lauri rupesi vajoamaan ja masteri lähti hänen peräänsä. Me eeron kanssa oleskelimme paikallamme, hieman rupesi kyllä jännittämään ilman väheneminen. Pintaan nousukaan ei ollut suunnitelmissamme, koska meillä ei ollut veneitä varoittavaa lippua ja veneitä ajeli alueella, yksi suoraan yläpuoleltamme. Eero käväisi jo pinnassa mutta tuli takaisin. Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen erotimme masterimme ja laurin tulevan syvyyksistä kohti meitä. Masteri viittoi meille, että tulkaa tänne, hieman alemmas. Viitoin takaisin, että en tule, ilmaa on vain 10 baria jäljellä. Masteri kuitenkin näytti että OK, tulkaa tänne. Menin hänen vierelleen ja taoin rautalangasta, että nyt on ilma ihan loppu. Hän päätti antaa vararegulaattorinsa minulle. Okei, mulla kaikki hyvin. Sitten Lauri näytti että häneltä loppui ilma. Masteri ja Lauri rupesivat jakamaan samaa regulaattoria, joten meitä oli tässä vaiheessa kolme hengittämässä samasta tankista. Itse olisin jo valmis menemään pintaan, mutta lauri ja masteri joutuivat tekemään turvapysähdystä. Minuutin kuluttua Eerokin näytti, että ilmaa jäljellä vain pienet rippeet. Ohjaajakin viimein tajusi että voitaisiin mennä kaikki pintaan (vaaraa ei siis kuitenkaan ollut, olimme vain viidessä metrissä). Pintaan päästyämme kysyin Laurilta että mitä kävi. Masterikin kysyi samaa asiaa. Lauri vain ilmoitti laittaneensa liiviinsä lisää ilmaa ja hävittäneensä meidät. Taisi kuitenkin mennä napit sekaisin, koska masteri kävi hakemassa hänet  25 metristä. Yleinen suositeltavuus olisi olla 35 baria ilmaa tankissa sukelluksen jälkeen, mutta meillä oli neljään mieheen noin 25 baria. Mutta hauska kokemus tilanne kuitenkin oli.

Gilin hengailuiden jälkeen suunnattiin läheiselle Lombokin saarelle, jonne matkattiin taas Markon kanssa kahden. Tuntien matkustelun ja odottelun jälkeen saavuttiin Kuta Lombokille...paikasta tiedettiin vain, että täältä löytyy hyvät surffi spotit, joten niitä metsästämään. Paikka on ihana ja hiljainen...ensinmaisenä päivänä ajeltiin koko päivän mopolla ja kymmenien kauniiden kukkuloiden lomasta ilmestyi toinen toistaan kauniinpia autioita rantoja joilta pulahdettiin uimaan turkoosiin mereen. Läydettiin myös mukava surffi kahvila, jossa samassa muutava mukava huone, johon asetuttiin elelemään. Päivät täällä sujuu surffaten ja kylla minä hyppään muiden mukana veneen kyytiin ja polskuttelen menemään surffilaudalla. Ja kyllä se on niin pirun vaikeaa, mutta kun lähtee aallon vietäväksi ja hyvällä onnella pääsee vielä kipuamaan ylos niin hyvältä tuntuu. Olen ikävä kyllä myäs kokenut elämäni ensimmäiset oikeat pesarit....aallot ovat useammissa spoteissa todella liian suuret minulle ja kun jää oikeen jalkoihin ihmettelen miksi räpiköin sielä lähellä hukkumista....huh huh ja huomenna uudestaan.

Markon kanssa ollaan enemmän kuin tyytyväisiä, että meidän Indonesian reissu ei rajoittunut Baliin ja Giliin. Täältä lähdetään ensi viikolla neljän päivän matkalle pikkusille saarille ympäri itä indonesiaa ja käydään mm Komodolla katselemassa hirmuliskoja. Matka taitetaan veneellä ja nukutaan kannella taivas kattona...

Rentoutuminen on sitten mukavaa....tanaan nukuin pitkaan, kavelin Koh taon valkoista hiekkarantaa pitkin pikkuseen keskustaan ja makoilin tunnin ihanassa oljyhieronnassa. Mukavaa nauttia omasta ajasta ja olla pieni hetki tekematta juuri mitaan....olen myos pohtinut mita kaikkea matkailu pitaa sisallaan ja tassa niista muutama

BUSSIMATKAT. Aasiassa on todellakin katevinta tai ainakin halvinta matkustaa bussilla minne vain. Olemme todella kokeneet mita erilaisimpia bussimatkoja, seka hyvia ja huonoja. Thaimaa, cambodia ja laos ollaan matkustettu lapi etelasta pohjoseen kuluttaen lukuisia tunteja bussissa. Thaimaa on itseni ehdoton ykkonen...bussit ovat mukavia ja tiet ovat hyvia. Yleensa thaimaassa matkustaessa kymmenen tunnin bussimatka onkin vain 8 tuntia, joka sinaansa on hyva, mutta useasti ollaan paadytty paamaaraan aamuyon tunteina, joten kiirehtiminen on ollutkin epamukava yllatys.

Laosissa koin ehka hulluimman ja epamukavimman bussimatkan. Laos on taynna kauniita vuoria ja senhan vuoksi tiet ovat mutkaisia ja kapeita. Esimerkkina 180km matka kesti 7 tuntia...onneksi oli kivat maisemat ja mukavaa seuraa...epamukavinta oli matkata Laosista pohjoiseen paamaarana pohjois thaimaa. Olin yksin matkassa Markon jo ollessa Chiang Maissa. Neljalta iltapaivalla lahdin matkaan ja seuraavana paivana neljalta viimein paasin huilaamaan. Yleensa pidan yon yli matkustamisesta, mutta talla kertaa nukkuninen jai valiin. Teiden ollessa todella mutkaisia ja kuskin ajaessa kovaa oli mahdotonta saavuttaa rento nukkumiseen vaadittava olo. Yon yli oli pidettava kiinni, etta pysyi penkissa ja paikallisen bussin tapaan pysahdyttiin todella usein ottamaan matkustajia kyytiin ja paastamaan matkaajia ulos. Aamulla sitten suoristin raajat ja tomutin itseni puhtaaksi matkan aikana kertyneesta paksusta tomukerroksesta.

IHMISET. On mahdotonta kulkea maailmalla tapaamatta uusia ihmisia. Alkuun vieraksuin suosituisssa matkakohteissa nakemaani ME MATKAAJAT bondausta...ihmettelin miksi pitaa ryhmissa vaeltaa paikasta toiseen, eika katsoa maailmaa rauhaisammin....Alkuun viihdyttiin hyvin Markon kanssa kahden ja koettiin saavamme kaiken irti paikoista...alkuun varmasti nain kay kaikilla, mutta kuukauden kohdalla yllattaen huomattiin liikkuvamme eri puolilta maailmaa tulleiden reissajien kanssa ja jakavamme kokemuksia, hostelleiden nimia, pakko nahda paikkoja ja mukavia iltoja. Se todella pitaa paikkansa, etta usein ihmiset ovat tarkeinpia kuin paikat. Laosin Vang viengissa muutaman paivan sijaan viihdyttiin 9 paivaa, koska ihmiset olivat mahtavia. Asusteltiin kauniin joen varrella vuorien ymparoimalla bongalow alueella ja huomattiin lahes 15 matkaajan kanssa viihtyvamme siella mauniosti. Useat olivat matkassa pariskuntana ja oi kuin pojista tihkui intoa, kun saivat rakennella lentopallokenttaa ja pelailla kaiket paivat ja puhua poikien jutuista kalja kadessa...ja kylla me tytot nautittiin jutusteluista, kauniista maisemista ja kaikki oltiin tahoillamme tyytyvaisia sosiaaliseen elamaan. Oli mukava kuulla niin meidan tyttojen kuin pokien suusta, etta tama porukassa hengailu oli enemman kuin tarpeeseen....tehtiin paljon asioita, jouita ei valttamatta olisi kahdestaan tullut tehtya. Seikkailtiin sademetsassa loytamatta etsimaamme luolaa, lilluttiin kilometreja joessa ja uiskenneltiin kauniissa laguuneissa ja yllytettiin toisiamme hyppimaa heiveroisista kyhaelmista veteen. Joka matkan alussa menee tovi, ennen kuin unohtaa kotoisat tavat ja heittaytyy virran vietavaksi...nyt on ainakin monta uutta facebook kaveria...

Lista jatkuu myohemmin, koska nyt on pakko jattaa tietokone ja pulahtaa turkoosiin mereen.....

 

Viikot vain kiitavat eteenpain, mutta taaksepain kelatessa huomaa, etta ollaan sita puuhasteltu kaikenlaista.

Cambodia oli hyvin mielenkiintoinen maa...matkatessa Thaimaasta Cambodian puolelle tuntui, etta siirryttiin ajassa muutama vuosikymmen taaksepain. Maa on melko koyha ja vasta viime vuosikymmenen aikana nostanyt paataan sodan kauheuksien jalilta. Cambodiassa 1974-1979 elettiin kauhujen aikaa, kun hullu PolPot vallitsija halusi puhdistaa kansan heikoista ja tuloksena oli nalanhataa,pakkotyota, kidutusta ja lukuisia uhreja...Cambodian 7 miljoonasta ihmisesta kuoli miltein 2 miljoonaa. Historia todellakin pitaa sisallaan monia mielivaltaisia hallitsijoita, jotka vain tuhoavat kansoja. Sodan jaljet todellakin nakyvat cambodian kaduilla, eihan siita ole kuin reilu 30 vuotta. kaytiin useissa Khmer rougen yllapitamissa vankileireissa ja joukkohauta paikoilla...puistattavaa, mutta hyva,etta hirmutekoja ei lakasta maton alle vaan niista toivottavasti tulevat polvet oppisivat jotakin. Kylla Cambodia on myos kehittynyt valtavasti...kymmenen vuotta sitten kun rajat avattiin ei normaali matkaaja olisi tanne eksynyt, nyt paakaupungista Phnom Penista loytyi hyvin tutun nakoinen turistikatu irkkupubeineen ja western ruokineen.

Paakaupungin ja kauhujen museoiden jalkeen suunnattiin tenppeleiden kaupunkiin Siam Reapiin. Ihastuttava kaupunki, tietenkin sielta loytyi turisti katu, mutta pienen pyoramatkan paassa oli silman kantamattomiin riisipeltoja, suoalueita ja majoja riippumattoineen. Siella sijaitsee myos yksi maailman suurimmista uskonnollisista alueista ja aijemmin Angkor Wat argeologinen puisto oli yksi ihmisen tekemista maailman seitsemasta ihmeesta ja kylla se oli ihmeellinen. Yksi paiva ihasteltii valtavia temppeleita ja uskomattomia kasitoita. Aloitettiin paiva viidelta aamulla, etta nahdaan auringon nousu temppelilla ja koko paiva pallisteltiin satoja vuosoa vanhoja temppeleita ja auringonlaskua kivuttiin katselemaan vuoren nyppylalle temppelin portaille.

Cambodiassa ollaan myos laajennettu ruokaympyraa...hekullinen kaarme soppa oli yhden illan dinneri...oli hakellyttavaa hammennella soppaa jossa lillui kaarmeen palasia nahkoineen ja munineen paivineen..iiik, siita sitten vaan repimaan limainen nahka pois ja katkomaan selkarankaa ja nyhtamaan pienia siivuja lihaa irti, maku oli kuin suolainen kana ja paikalliset tietenkin rouskuttavat palaset nahkoineen paivineen menemaan.  Seuraavana ilta paisteltiin uusien mukavien ystavien kanssa strutsia, kengurua ja krokotiilia...omaksi suosikiksi nousi strutsi, nam.

Ainoa inhottava asia maassa oli jokapuolella parveilevat katulapset, niita on kymmenia tuhansia ja he todella elavat elamansa vauvasta lahtien kaduilla. Yhtena paivana vastaan kaveli n. 5v poika ja sylissa hanella oli enintaan 3 viikkoa vanha vauva. Viela turhauttavampaa on katsoa kun turistit antavat rahaa naille lapsille...sen takia lasten ja vauvojen vanhemmat laittavat heidat kaduille, koska he todella saavat sielta rahaa. Tiedan, etta ohikulkijoiden pudjetissa ei dollari paljoa merkkaa, mutta lapset hakeutuisivat turvallisempiim paikkoihin perheineen hakemaan apua ja vanhemmat tekisivat ahkerammin toita, jos lapset eivat tienaisi niin hyvin kadulla...mita pienempi lapsi sita enemman tulee rahaa ja vanhetessaa vaarana on hyvaksikaytto, joka on todella suuri ongelma cambodiassa ja seksi turismi kukoistaa.

Cambodiasta siirryttiin mukavalla sankybussilla Laosiin. Ensin rentoutumaan sahkottomalle saarelle Mekong joen varteen ja nyt ollaan pohjoisempana Vang vieng kylassa ihastuttavalla paikalla joen varressa ja vuorien ymparoimana. Asustellaan vuorien juuressa ja pihassa kayskentelee lehmat, kanat, kissat ja koirat. Eilen heittaydyttiin virran vietavaksi ja paadyttiin kirkasvetiseen laguuniin, taidetaan viihtya taalla pidempaankin. Huomenna lahdetaan tubeilemaan, josta tama paikka on kuuluisa. Rekan sisarenkaalla lillutaan virkkaasti virtaavassa joessa yli 5km matka ja matkalla pysahdytaan liukumaan vesiliukumakea, hyppimaan vaijeriradoilta ja keinumaan vetten paalla...tulee varmasti mainio paiva.

Hauskuutta marraskuuhun!!!!