Vapaaehtosilla on taalla tapana todella viettaa kunnon viikonloppu. Perjantaina syotiin ravintolassa illallinen eli chips mayay, joka on ranskalaismunakas...ihan hyvaa, mutta todellakin kyllastyn siihen talla reissulla, koska usein se on ainoa vaihtoehto. Ilta jatkui konyakin merkeissa, joka on paikallinen viina mika maistuu vodkan ja ginin sekotukselta. Katin kanssa jaksettiin veivata kahteen asti kunne tuli uni.

Lauantaina todella konyaki tuntui ruumiissamme...koko ruumis oli niin vasynyt,etta rannalla makaaminen oli hyvin rankkaa. Onneksi intian valtameri viilensi mukavasti. Ranta oli mukava paikallisten kalastus paikka. Ranta oli autio kalastajia lukuunottamatta ja postikorttimaisema olisi oiva sana kuvaamaan nakymaa. Rankan paivan jalkeen Juno baari kutsui taas ja lahdettiin kaikkien vapaaehtosten voimin konserttiin, jossa soitti kaksi Art in Tansanian tukemaa bandia. Mambo Jambo ja toista en muista. Afrikkalaiseen tapaan keikan piti alkaa kahdeksalta, mutta vasta puol yhdelta kuulimme Mambo Jamboa...Odottaminen vasyttaa, mutta siihen todella on totuttava taalla. Asiat tapahtuvat aina kohta eli kolmen tunnin paasta tai huomen tai viikon paasta. Musiikki oli kylla mainiota ja tanssiat veivas pyllya sellaseen tahtiin, et HUH.

Sunnuntaina suunnattiin jo kahdeksalta white sand beach resorttiin...syotiin kunnon aamiainen eli kaikkee mahollista..yleensa syodaan valkosta leipaa, voita ja hilloja(ei mun makuun). Resortti on aivan meren rannalla ja uima-allas loytyi kanssa ja mainittakoon kunnon vessa siis pontto(yleensa reika loytyy lattiasta)Loikoiltiin rannalla mukavan tuulen puhaltaessa merelta ja nautittiin loikoilusta ja auringosta. Kylla taalta loytyy hienoja paikkoja, mutta ne on muurien sisalla ja turisteja taynna. Meinataan aina ajoittain hellia itseamme luksuksella, mutta on aivan mainio asua paikallisten ymparoimana ja kayda torilla ostamassa hedelmia ja opettaa ohikulkeville lapsille englanninkielisia sanoja. Ensimmainen viikko on sitten takana ja uutta alotellaan mielenkiinnolla.