Eilen se sitten tuli koettua...ensimmainen vauvani. Maailmaan tupsahti kaunis 3.5 kiloinen terve tyttovauva. Synnyttaminen ainakin kuulemani mukaan poikkeaa aika lailla lansimaisista kaytannoista. Aiti tuo tullesaan kaikki tarvikkeet eli liinoja, peitteita, juomaa ja ruokaa. Sitten vaan odottelemaan. Lapsen liikkeita seurataan, jos ehditaan tai viitsitaan ja odotetaan kunnes aiti on sita mielta, etta nyt se tulee. Oli outoa olla aidin kanssa paiva, kun kukaan ei seurannut hanen tai vauvan vointia. Muutama minuutti ennen lapsen tuloa katilo tuli ja siirryttiin synnytyshuoneeseen. Mitaan kipulaakkeita ei kayteta synnytyksessa eika ole suotavaa nayttaa tunteitaan tai huutaa tai vaikeroida kivusta. Aidin on itse kestettava lapi synnytyksen ja ohjeistus on hyvin pienta. Meidan nakema synnytys oli hyvin nopea eika ponnistusvaihetta ollut miltein laisinkaan, koska lapsi vaan tupsahti maailmaan hetkessa. Pitaa kylla pitaa mielessa, etta kaikki synnytykset ei oo noin helppoja ja nopeita. Vauva putsattiin ja punnittiin syntyman jalkeen ja kiedottiin kankaisiin...oli kylla sulonen nyytti(naatte sit kuvia). Aiti nousi valittomasti jalkeisten jalkeen synnytyspoydalta ja kipitteli kiltisti toiseen huoneeseen lapaamaan, jonne veimme vauvan ensimmaiselle aterialle. Taalla todellakin joskus toiminta on mopeaa. Oli mukava olla todistamassa syntymaa.

Muuten ollaan vietetty meidn arkea...viikot toissa ja viikonloput hengailtu ihanien ihmisten kanssa. Perjantaina lahdetaan safarille bongailee simboja ja norsuja...aivan mahtavaa. Reissuun lahtee seitseman vapaaehtosta ja kaksi niista on meidan suomalaisia tuttuja Darista...tulee mahtava reissu. Ensi viikkoon ihanuudet. Pusuja ja haleja