Terveisiä Lombokilta, Thaimaa on vaihtunut jo 12 päivää sitten Indonesiaan. Alkuun oli ajatus neljä viikkoa kuluttaa Balin saarella ja pikkusilla Gili saarilla...väärin ajateltiin taas kerran. Bali oli hieman muuttunut siitä kun viimeksi kaksi vuotta sitten olin sielä, tai stten minä olen muuttunut. Ei oikein Markon kanssa sopeuduttu ruuhkaisille kaduille, joilla illalla tormää sammuneisiin turisteihin.

 Päätettiin suunnata ensin pikkuselle gili travangan saarelle, joka osottautui mukavaksi paikaksi, palvelut olivat ihmeellisesti asettuneet saaren yhdelle sivulle ja vietettiin kuumia ja kuumottavia hetkiä saaren autiolla puolella, jossa tunnelma oli kuin suoraan elokuvien hylätyistä lavasteista...pitkän ja kuuman 4h.n kävelyn jälkeen törmättiin valtavaan merirosvolaivaan, joka nousi uima altaasta....tutkimusmatkan jälkeen havaittiin laivan kuuluvan hotellille, mutta pitkän huhuilun lälkeen paikka oli edelleen tyhjä. Omatoimisia, kun ollaan käytiin katsomassa huoneet ja päätettiin heti huomenna muutta kyseiseen aavehotelliin. Tarinan loppu kuuluu niin, että henkiläkunta löytyi ja asetuttiin neljäksi mukavaksi päiväksi resorttiin, jossa marko, mina ja suomen kaverit, jukkis,eero ja lauri oltiin ainoat asiakkaat ja käytässä oli uima allas ja merirosvolaiva, lentopallokenttä, pingispöytä, ihana ranta turkoosine vesineen ja kiva henkilökunta...kyllä me viihdyttiin. Mielessä kyllä käväsi miksi...miksi resortti oli tyhjillään, onkohan siel tapahtunut jotain...

Gilillä aika kului snorklaillen ja pelaillen ja kun koko porukka on KOKENEITA open water divereita lähdettiin sukeltamaan. Kyseisenä päivänä virtaus oli melko kova ja ensinmäisen kerran sain kokea vedenalaiset virrat ja kakki voi nyt kuvitella elokuvan Nemoa etsimässä kohtauksen missä kilpparit liitelee virran mukana. Oli hirmu hauskaa liidella veden alla ja kyllähän minä myäs nain kyseisia isoja liiteleviä kilpikonnia. Minun osalta sukellus meni mainiosti ja oli kivaa...mutta Marko saa jatkaa tästä ja kertoa oman version seikkailusta...

Itsehän sain lisenssin vasta muutama viikko sitten, joten asiat oli muistissa ja ongelmia ei ollut (paitsi nopea ilmankulutus). Kuitenkin, me pojat kulutimme yhtä nopeasti ilmamme, toisin kuin tytöt jotka vielä jäivät sukeltamaan. Typpimyrkytyksien ennaltaehkäisemiseksi sukelluksen pintaannousuvaiheessa suoritetaan noin viidessä metrissä muutaman minuutin turvapysähdys. Minä ja eero nousimme pyydettyyn viiteen metriin, divemaster ja lauri olivat tulossa vähän alempana. Yhtäkkiä Lauri rupesi vajoamaan ja masteri lähti hänen peräänsä. Me eeron kanssa oleskelimme paikallamme, hieman rupesi kyllä jännittämään ilman väheneminen. Pintaan nousukaan ei ollut suunnitelmissamme, koska meillä ei ollut veneitä varoittavaa lippua ja veneitä ajeli alueella, yksi suoraan yläpuoleltamme. Eero käväisi jo pinnassa mutta tuli takaisin. Iäisyydeltä tuntuneen ajan jälkeen erotimme masterimme ja laurin tulevan syvyyksistä kohti meitä. Masteri viittoi meille, että tulkaa tänne, hieman alemmas. Viitoin takaisin, että en tule, ilmaa on vain 10 baria jäljellä. Masteri kuitenkin näytti että OK, tulkaa tänne. Menin hänen vierelleen ja taoin rautalangasta, että nyt on ilma ihan loppu. Hän päätti antaa vararegulaattorinsa minulle. Okei, mulla kaikki hyvin. Sitten Lauri näytti että häneltä loppui ilma. Masteri ja Lauri rupesivat jakamaan samaa regulaattoria, joten meitä oli tässä vaiheessa kolme hengittämässä samasta tankista. Itse olisin jo valmis menemään pintaan, mutta lauri ja masteri joutuivat tekemään turvapysähdystä. Minuutin kuluttua Eerokin näytti, että ilmaa jäljellä vain pienet rippeet. Ohjaajakin viimein tajusi että voitaisiin mennä kaikki pintaan (vaaraa ei siis kuitenkaan ollut, olimme vain viidessä metrissä). Pintaan päästyämme kysyin Laurilta että mitä kävi. Masterikin kysyi samaa asiaa. Lauri vain ilmoitti laittaneensa liiviinsä lisää ilmaa ja hävittäneensä meidät. Taisi kuitenkin mennä napit sekaisin, koska masteri kävi hakemassa hänet  25 metristä. Yleinen suositeltavuus olisi olla 35 baria ilmaa tankissa sukelluksen jälkeen, mutta meillä oli neljään mieheen noin 25 baria. Mutta hauska kokemus tilanne kuitenkin oli.

Gilin hengailuiden jälkeen suunnattiin läheiselle Lombokin saarelle, jonne matkattiin taas Markon kanssa kahden. Tuntien matkustelun ja odottelun jälkeen saavuttiin Kuta Lombokille...paikasta tiedettiin vain, että täältä löytyy hyvät surffi spotit, joten niitä metsästämään. Paikka on ihana ja hiljainen...ensinmaisenä päivänä ajeltiin koko päivän mopolla ja kymmenien kauniiden kukkuloiden lomasta ilmestyi toinen toistaan kauniinpia autioita rantoja joilta pulahdettiin uimaan turkoosiin mereen. Läydettiin myös mukava surffi kahvila, jossa samassa muutava mukava huone, johon asetuttiin elelemään. Päivät täällä sujuu surffaten ja kylla minä hyppään muiden mukana veneen kyytiin ja polskuttelen menemään surffilaudalla. Ja kyllä se on niin pirun vaikeaa, mutta kun lähtee aallon vietäväksi ja hyvällä onnella pääsee vielä kipuamaan ylos niin hyvältä tuntuu. Olen ikävä kyllä myäs kokenut elämäni ensimmäiset oikeat pesarit....aallot ovat useammissa spoteissa todella liian suuret minulle ja kun jää oikeen jalkoihin ihmettelen miksi räpiköin sielä lähellä hukkumista....huh huh ja huomenna uudestaan.

Markon kanssa ollaan enemmän kuin tyytyväisiä, että meidän Indonesian reissu ei rajoittunut Baliin ja Giliin. Täältä lähdetään ensi viikolla neljän päivän matkalle pikkusille saarille ympäri itä indonesiaa ja käydään mm Komodolla katselemassa hirmuliskoja. Matka taitetaan veneellä ja nukutaan kannella taivas kattona...